Pehkosen muorin talo -novelli kuuluu Timo Teräsahjon tuotoksiin ja kokoelmiin "Keksijän poika ja muita novelleja". Teos on julkaistu vuonna 2000. Novelli kertoo nuoren pojan hankalasta suhteesta vanhempiinsa, poika joutuu muuttamaan vastentahtoaan isänsä luokse asumaan. Poika toivoo myös saavansa jollakin keinolla aikaa myös itselleen, että hän voisi kaikessa rauhassa mietiskellä asioita, ilman vanhempien riitelyjen ääniä.
Pojan ikää ei voida tarkasti määritellä, mutta vaikuttaa että kyseessä on nuori poika, koska novellissa hän sanoo isäänsä homoksi. Pojilla on yleensä tapana kovistella isälleen ja haukkua heitä homoiksi. Nämä seikat myöskin osoittavat sen että kyseessä on nuori poika henkilö. Se että poika ei itse saa päättää mihin hän muuttaa vanhempien tekiessä eroa, viittaa hyvin vahvasti siihen että poika on alle 18- vuotias.
Novellissa poika kertoo isänsä lyöneen häntä, se kertoo myöskin siitä että pojalla ei ole kovinkaan hyvät välit vanhempiinsa.Vaikuttaa myöskin siltä etteivät huonot välit välttämättä ole ollut pelkästään vanhempien vika, myöskin pojalla on jonkinlainen osuus siihen. Poika kertoo että tuntee kylmää oloa ajatellessaan ajatusta siitä että hän joutuisi muuttamaan isänsä kanssa asumaan. Tästä voi päätellä että isän lyönti ei ollut ensimmäinen kerta ja että poika myöskin pelkää isäänsä.
Poika karkaa kotoaan taloon jota hän on tarkkaillut jo pitkään, missä hän ei ole huomannut lainkaan liikettä tai minkäänlaisia elonmerkkejä pitkään aikaa. Poika päättää karata pois kotoa kun vanhemmat kinastelevat kotona kovaan ääneen siitä, että kumman pitäis poika ottaa. Äiti on vahvasti sitä mieltä että se on isän tehtävä. Pojalla ei luultavastikkaan ole kovinkaan hyvä itsevarmuus ja tunne siitä, että vanhemmat välittäisivät hänestä ja ei sen takia uskalla päästää ketään kovinkaan lähelle häntä. Poika kuitenkin selvästi haluaa selvitä tästä tilanteesta jollakin tavalla ja elää niin kuin normaalit ihmiset, se selittyy sillä kun poika kuitenkin karkaa kotoaan.
Kun poika asuttuu elämään Pehkosen muorin talossa, selviää että poika on selvästikkin kokenut kovia. "--jossa keskellä keinutuolissa istui tumma hahmo", talossa oli siis naapurin mummon ruumis eikä tämä hetkauttanut poikaa juurikaan millään tavalla, mikä viittaa siihen että poika on kokenut varmast kovia.
Nuoren pojan elämä ei ole ollut missään vaiheessa ruusuilla tanssimista ja karatessaan naapurin asuntoon hän ei tunne tekevänsä väärin vaan uskoo löytäneensä rauhan asetuttaan sinne asumaan. Hän ei tunnu välittävän myöskään siitä huolestuvatko vanhemmat hänen karkaamisestaan vaan nauttii tyhjän talon hiljaisuudesta.
