Vuonna 2003 julkaistu Maija Vilkkumaan Ei- runo kertoo hankalasta äiti ja tytär suhteesta. Runossa tytär anelee äitiään päästämään hänet menemään mutta äiti ei suostu ja runoon sisältyy siitä seuraavat ristiriita tilanteet. Runon alussa tyttö pyytää apua onnen keijulta mutta ilman tuloksia ja kasvettuaan henkisesti ja fyysisesti runon loppuun menessä hän karkaa kotoa välittämättä äidin sanoista.
Runon alusssa sen kahdessa ensimmäisessä säkeistössä puhujana on tyttölapsi, hän pyytää apua mielikuvitukselliselta keijulta että hän pääsisi kavereidensa luo, tästä voi huomata että puhujana on lapsi. Se että tytön on saatava lupa lähteä ulos äidiltää kertoo että kyseessä on nuori henkilö. Myöskin säkeestä " mutta kurjaa on jos ulkopuoliseksi jää", tämä on myöskin hyvin lapsenomainen piirre. Tyttö kuitekin ymmärtää jotenkin äidin huolen mutta uskoo myös että osaa huolehtia itsestään ja pelkää samalla että ei saa hyväksyntää kavereilta. Tyttö vaikuttaa näiden kahden ensimmäisen säkeistön aikana myös hyvin yksinäiseltä.
Kolmannessa säkeistössä puhujana on tytön äiti, hän kieltää tyttöä lähtemästä vedoten siinä maailman vaaroihin: "hän sanoo maailma on vaarojen karikko". Äidistä saa sellaisen kuvan, että hänellä on kokemusta niistä vaaroista jo entuudestaan ja haluaa suojella nuorempaa lastaan niiltä ja että hän välttäisi ne virheet mitä hänen siskonsa aikoinaan on tehnyt mikä ilmenee kohdassa " se sama maailma siskosi vei ". Äiti pelkää menettävänsä tyttären ja on sen takia liian ankara eikä ymmärrä lapsen näkökulmaa asiasta.
Myöhemmin tyttö on saanut lisää itsevarmuutta ja kasvanut joka ilmenee hänen huutaessaan " päästä mut ulos jumalauta" ja myöskin kohdassa jossa äiti toteaa " hän tietää ettei taijat auta ". Äiti myöskin kertoo ikävästä hänen pieneen tyttöönsä joka on nyt kasvanut jo nuoreksi naishenkilöksi, hän myöskin samalla tietää että hänen sanat tai tekemisensä eivät välttämättä auta pitämään tytärtään pois vaaroista. Viidennessä säkeistössä puhujana on siis äiti.
Toiseksi viimoisessa säkeistössä eli kuudennessa puhujana on joku ulkopuolinen henkilö joka on seurannut tilannetta alusta asti. Hän on siis täysin tietoinen kaikesta tapahtuneesta äidin ja tyttären välillä. Säkeistöstä ilmenee että äidillä olisi jonkinlainen päihdeongelma nukahtaessaan tupakka suussa.
Ei- runon puhujien elämäntilanteisiin tulee suuria mullistuksia, tyttö karkaa kotoa joten hän saa vihdoin sen mitä on halunnut eli vapauden ja äiti kauhean totuuden siitä ettei pystynyt estämään tytärtä ja samalla kamalan ikävän tunteen, äiti myöskin joutuu nyt asumaan ilman kumpaakaan lapsista.
