B8. Novellin Pehkosen muorin talo- kertojan henkilökuva

Pehkosen muorin talo -novelli kuuluu Timo Teräsahjon tuotoksiin ja kokoelmiin "Keksijän poika ja muita novelleja". Teos on julkaistu vuonna 2000. Novelli kertoo nuoren pojan hankalasta suhteesta vanhempiinsa, poika joutuu muuttamaan vastentahtoaan isänsä luokse asumaan. Poika toivoo myös saavansa jollakin keinolla aikaa myös itselleen, että hän voisi kaikessa rauhassa mietiskellä asioita, ilman vanhempien riitelyjen ääniä.
    Pojan ikää ei voida tarkasti määritellä, mutta vaikuttaa että kyseessä on nuori poika, koska novellissa hän sanoo isäänsä homoksi. Pojilla on yleensä tapana kovistella isälleen ja haukkua heitä homoiksi. Nämä seikat myöskin osoittavat sen että kyseessä on nuori poika henkilö. Se että poika ei itse saa päättää mihin hän muuttaa vanhempien tekiessä eroa, viittaa hyvin vahvasti siihen että poika on alle 18- vuotias.
  Novellissa poika kertoo isänsä lyöneen häntä, se kertoo myöskin siitä että pojalla ei ole kovinkaan hyvät välit vanhempiinsa.Vaikuttaa myöskin siltä etteivät huonot välit välttämättä ole ollut pelkästään vanhempien vika, myöskin pojalla on jonkinlainen osuus siihen. Poika kertoo että tuntee kylmää oloa ajatellessaan ajatusta siitä että hän joutuisi muuttamaan isänsä kanssa asumaan. Tästä voi päätellä että isän lyönti ei ollut ensimmäinen kerta ja että poika myöskin pelkää isäänsä.
    Poika karkaa kotoaan taloon jota hän on tarkkaillut jo pitkään, missä hän ei ole huomannut lainkaan liikettä tai minkäänlaisia elonmerkkejä pitkään aikaa. Poika päättää karata pois kotoa kun vanhemmat kinastelevat kotona kovaan ääneen siitä, että kumman pitäis poika ottaa. Äiti on vahvasti sitä mieltä että se on isän tehtävä. Pojalla ei luultavastikkaan ole kovinkaan hyvä itsevarmuus ja tunne siitä, että vanhemmat välittäisivät hänestä ja ei sen takia uskalla päästää ketään kovinkaan lähelle häntä. Poika kuitenkin selvästi haluaa selvitä tästä tilanteesta jollakin tavalla ja elää niin kuin normaalit ihmiset, se selittyy sillä kun poika kuitenkin karkaa kotoaan.
     Kun poika asuttuu elämään Pehkosen muorin talossa, selviää että poika on selvästikkin kokenut kovia. "--jossa keskellä keinutuolissa istui tumma hahmo", talossa oli siis naapurin mummon ruumis eikä tämä hetkauttanut poikaa juurikaan millään tavalla, mikä viittaa siihen että poika on kokenut varmast kovia.
          Nuoren pojan elämä ei ole ollut missään vaiheessa ruusuilla tanssimista ja karatessaan naapurin asuntoon hän ei tunne tekevänsä väärin vaan uskoo löytäneensä rauhan asetuttaan sinne asumaan. Hän ei tunnu välittävän myöskään siitä huolestuvatko vanhemmat hänen karkaamisestaan vaan nauttii tyhjän talon hiljaisuudesta.

A4. Ei- runon puhuja ja hänen elämäntilanne

Vuonna 2003 julkaistu Maija Vilkkumaan Ei- runo kertoo hankalasta äiti ja tytär suhteesta. Runossa tytär anelee äitiään päästämään hänet menemään mutta äiti ei suostu ja runoon sisältyy siitä seuraavat ristiriita tilanteet. Runon alussa tyttö pyytää apua onnen keijulta mutta ilman tuloksia ja kasvettuaan henkisesti ja fyysisesti runon loppuun menessä hän karkaa kotoa välittämättä äidin sanoista.
         Runon alusssa sen kahdessa ensimmäisessä säkeistössä puhujana on tyttölapsi, hän pyytää apua mielikuvitukselliselta keijulta että hän pääsisi kavereidensa luo, tästä voi huomata että puhujana on lapsi. Se että tytön on saatava lupa lähteä ulos äidiltää kertoo että kyseessä on nuori henkilö. Myöskin säkeestä " mutta kurjaa on jos ulkopuoliseksi jää", tämä on myöskin hyvin lapsenomainen piirre. Tyttö kuitekin ymmärtää jotenkin äidin huolen mutta uskoo myös että osaa huolehtia itsestään ja pelkää samalla että ei saa hyväksyntää kavereilta. Tyttö vaikuttaa näiden kahden ensimmäisen säkeistön aikana myös hyvin yksinäiseltä.
         Kolmannessa säkeistössä puhujana on tytön äiti, hän kieltää tyttöä lähtemästä vedoten siinä maailman vaaroihin:  "hän sanoo maailma on vaarojen karikko".  Äidistä saa sellaisen kuvan, että hänellä on kokemusta niistä vaaroista jo entuudestaan ja haluaa suojella nuorempaa lastaan niiltä ja että hän välttäisi ne virheet mitä hänen siskonsa aikoinaan on tehnyt mikä ilmenee kohdassa " se sama maailma siskosi vei ". Äiti pelkää menettävänsä tyttären ja on sen takia liian ankara eikä ymmärrä lapsen näkökulmaa asiasta.
         Myöhemmin tyttö on saanut lisää itsevarmuutta ja kasvanut joka ilmenee hänen huutaessaan " päästä mut ulos jumalauta" ja myöskin kohdassa jossa äiti toteaa " hän tietää ettei taijat auta ". Äiti myöskin kertoo ikävästä hänen pieneen tyttöönsä joka on nyt kasvanut jo nuoreksi naishenkilöksi, hän myöskin samalla tietää että hänen sanat tai tekemisensä eivät välttämättä auta pitämään tytärtään pois vaaroista. Viidennessä säkeistössä puhujana on siis äiti.
        Toiseksi viimoisessa säkeistössä eli kuudennessa puhujana on joku ulkopuolinen henkilö joka on seurannut tilannetta alusta asti. Hän on siis täysin tietoinen kaikesta tapahtuneesta äidin ja tyttären välillä. Säkeistöstä ilmenee että äidillä olisi jonkinlainen päihdeongelma nukahtaessaan tupakka suussa.
        Ei- runon puhujien elämäntilanteisiin tulee suuria mullistuksia, tyttö karkaa kotoa joten hän saa vihdoin sen mitä on halunnut eli vapauden ja äiti kauhean totuuden siitä ettei pystynyt estämään tytärtä ja samalla kamalan ikävän tunteen, äiti myöskin joutuu nyt asumaan ilman kumpaakaan lapsista.